ZZZ...

Ho ho ho!

Oijoi mikä kamala päivä, lähinnä positiivisessa mielessä.
Aamulla kiireistä siivoamista ja puhelimenpirinää suihkussa.. mitä ihmettä?
Ai niin, bänditreenit ehkä jos onnistuu. Ja kyllähän se siitä, hain Manuelin (Lopez) ja Stefanin meille, Joona kun ei päässyt, tai siis se olis joutunut saman tien taas lähtemään ties mitä sukuloimaan. Lainasi sentään bassoaan, vaikkei me sitä paljoa sitten tarvittukaan, torsti soitteli jotain vaikeeta bassolinjaa etanatempolla ja stefan släppäili kovaa kun yritin kuunnella biisin jotain kohtaa. Nojoo, treenit kuitenkin tuli, ja täytyy kyllä sanoa, että oli parhaat tähän mennessä. Tahkottiin koko aika vain yhtä biisiä, In Extremon Ai Vis Lo Lopia, mutta sehän rokkaa, ja rupesipahan sujumaankin jonkun verran, niin että lopulta mekin rokattiin kaikki maanrakoon. Manuelkaan ei ollut tyhjänpanttina biisin aikana, vaan lauloi Stefanin mukana. Ja soittelihan se rumpuja aina kun en siinä itse jumittanut, vaikkei se siinä biisissä kuitenkaan viitsinyt koittaa soittaa, enkä siis sitten päässyt kunnolla keuhkoamaan muinaisranskaa :(. Soiteltiin kyllä ilman korvatulppia, koska Stefanin 'Rauschpfeife', sellanen keskiaikapilli jolla on ruma, mutta ah niin kaunis säkkipillityylinen saundi, ei ilman mikrofonia pärjäisi täysimittaiselle rokki-instrumentaatiolle. Vähän soi välillä korvissa, kun oikein innostuttiin mutta taidetta ei joidenkin väittämien mukaan voi syntyä ilman kärsimystä :).

Siitä sitten lähdettiin (Torstikin lähti mukaan yleisenä hengaajana) ruuan ja viimeisten pikatreenausten jälkeen viemään Stefania ja Manuelia kotiin (Stefan oli lähdössä johonkin yömessuun tms.), mutta Manuel sitten päätti että haluaakin mennä Tuulalle bileisiin. Sinne siis, Torstin kanssa jäätiin kanssa, koska Manuelin olisi muuten ollut vaikeampi päästä kotiin. No, nämä bileet koostuivat siis Alien 3:n katsomisesta, olipa viihdyttävää kun veri ja suoliterot lenteli. Koska kaikkia ramaisi siinä vaiheessa jo sen verran, ettei oikein sohvalta jaksanut nousta, piti jumittua vielä Urban Legendsinkin ajaksi, toivottavasti edes amerikkalainenkaan nuoriso ei ole oikeasti niin avutonta porukkaa. Sitten Aleksi, Tuukka ja Manuel kotiin ja Nora (Fritzsche) Tuukalle. Maailmanmatkaajasankariveljesten loistelias kotiinpaluu saattoi sitten olla vaarassa kuskina toimivan vanhemman puoliskon äärettömän väsymyksen takia, mutta joku ihme toimitti meidät sitten kuitenkin perille.
Oli kuitenkin pakko ängetä tännekin vielä, väsyneenähän se runosuoni pulppuaa, pohjasakkaa ainakin. No hyviä öitä, koitan tästä vielä ehtiä nukkumaan ennen kuin elämästäni katoaa yht'äkkiä tunti. Vaikkei kyllä olisi ensimmäinen kerta kun koneella istuessa huomaa että on kulunut tunti siitä kun viimeksi katsoi kelloa eikä ole saanut siinä ajassa aikaiseksi yhtään mitään.

Aamun linkki:
http://www.bbc.co.uk/dna/h2g2

Kertomuksia:
Pink Floyd - Shine On You Crazy Diamond
-ei sitä voi sanoin kuvata... tai Katsi sanoi aika osuvasti viime kesänä kun ajettiin sen ja Tuomaksen kanssa Provinssirockista Hailuotoa kohti joskus keskellä yötä: "Stefu, jos sä nyt ajaisit jonkun jyrkänteen yli ja me kaikki kuoltais, niin mua ei haittais yhtään, koska se sopis tähän musaan niin täydellisesti" ...eli siis oikealla hetkellä niin kaunista että siihen/sen vuoksi voisi/kuuluisi kuolla ...ja autossahan toi mulla lähinnä pyörii, mwahahahaa.

Ja sitten hyvät aamuyöt!