Readit

Mainostelen tällä kertaa paria kirjaa.
Numero yksi on eilen lukemani Neil Gaimanin "lastenkirja" Coraline.
Se kertoo tarinan pikkutytöstä nimeltä Coraline, joka on perheensä kanssa muuttanut vanhaan taloon. Niin, Coraline tosiaan löytää vanhasta talosta sisäänkäynnin johonkin toiseen maailmaan, arvasitte oikein. Tällä kertaa sellainen löytyy ihan vain lukitun oven takaa (ensin sieltä löytyy vain tiilimuuri, mutta ketä nyt sellainen estää?). Toisessa maailmassa, samanlaisessa talossa asuvat Coralinen toinen äiti ja toinen isä, joilta saa paremmat leikkikalut ja parempaa ruokaa kuin Coralinen oikeilta vanhemmilta, ja nämä uudet vanhemmat huomioivat Coralinen koko ajan, toisin kuin Coralinen kiireiset oikeat vanhemmat... Mutta toki on olemassa mutta, sen tajuaa Coraline itsekin... Niin, lukemaan siitä. :P
Toinen kirja on myös "lastenkirja", Terry Pratchettin Amazing Maurice and His Educated Rodents, joka kertoo puhuvasta kissasta Mauricesta, joka kiertelee maaseudeun pikkukylissä tyhmän näköisen pillipiiparipojan ja puhuvien rottien lauman kanssa. Voittekin ehkä arvata millaisella (Mauricen suunnittelemalla ja pojan ja rottien toteuttamalla) juonella he keräävät näistä kylistä rahaa. Saapuessaan Bad Blintzin pikkukaupunkiin saavat he kaikki kuitenkin huomata, ettei sieltä ehkä irtoakaan helppoa rahaa. Oikeastaan vauraan näköisessä kylässä vallitsee lähes nälänhätä ja ansojen ja myrkkyjen määrästä päätellen siellä vihataan rottia oikein toden teolla, mutta tutkiessaan kaupungin tunneleita ja kellareita rotat huomaavat, että jotain muutakin on perustavanlaatuisesti vialla.
Kirja sijoittuu Pratchettin suosittuun Discworld-maailmaan, ja vaikka viittauksia vanhemmille lukijoille kirjoitettujen Discworld-kirjojen paikkoihin tai tapahtumiin ei juuri ole, on tunnelma usein kuitenkin hyvin Discworldmaisen älyttömällä ja kuitenkin älykkäällä tavalla hauska ja näkökulmaa myös omaan maailmaamme löytyy.
Sanoin että tunnelma on hauska vain usein (toisin kuin Discworld-kirjoissa yleensä, jotka saattavat olla aikamoista ilotulitusta), koska ensinnäkin tämä on tosiaan Discworld-kirjaksi aika vakava (hassua sinänsä, tämähän on suunnattu myös nuoremmalle yleisölle kuin Pratchettin kirjat yleensä), ja toisekseen, koska kummassakin kirjassa on mukana pelottavia elementtejä, ja mielestäni hyvin toimivia sellaisia, sellaisia joista pienenä olisin voinut saada painajaisia.
Kuitenkin suosittelen näitä kirjoja niin lapsille, lastenmielisille, nuorille, kuin tarpeeksi rohkeille aikuisillekin, joita ei pelota mahdollisuus ihastua tällaisiin "höpsöihin satuihin". Jotka siis eivät ole lainkaan höpsöjä.

Linkki:
http://www.circlemakers.org/

Sielua viiltää:
Alan Stivell - Ys
-Stivell on varmasti yksi tärkeimpiä kelttimusiikin tunnetuksi tekijöitä, ollen varmasti myös yksi monipuolisimpia, hänen arsenaaliinsa kuuluvat niin perinteiset kuin modernimmat kappaleet perinteisellä ja/tai modernilla instrumentaatiolla ja tulkinnalla. Levyjäkin mieheltä löytyy vastaavasti, albumeita (studio/live) yli 25, päälle vielä kokoelmat yms. härpäkkeet.
Kunnioitettavat ovat paperilla meriitit, mutta musiikki ehdottomasti todistaa ne ansaituiksi. Tämä kappale on instrumentaali, jossa meren äänet ja huilu säestävät stivellin taidokasta bretoniharpun soittoa. On se jännää, miten kelttimusiikkissa on niin voimakkasti mukana joku yksinäisyyden tai kaipuun vire. Ihanaa.
Nykyajan ensimmäisen bretoniharpun muuten rakensi vanhojen kuvien ja brittein saarten vastaavien instrumenttien pohjalta Alan Stivellin isä, tästä poika saikin innostuksensa harpun soittoon.