Ichi kotai!

"Gyakute-ni-kamae! Gyakute-uchi-yoi! Hajime!"
-yms. kaikuu varmaan korvissani tässä muutaman päivän.
Vietin nimittäin viikonloppuni lähinnä jodon parissa. Meillä oli lauantaina ja sunnuntaina jodoleiri Englantilaisella koululla kumpanakin päivänä klo 10-17. Oikeastaan leiri alkoi jo perjantaina klo 18-20 olevissa edistyneempien (as opposed to peruskurssilaisten) treeneissä, mutta sinne en jaksanut mennä (niin, nämä olisivat olleet meille peruskurssilaisillekin avoimet treenit), olinhan juuri pelannut vasta miedosta flunssasta toipuneena sählyä maikkojen ja Martinin kanssa koululla, olin siis aivan poikki.
No enihau, leiripäivä (perjantaita lukuunottamatta) meni aina näin: kolme tuntia ankaraa treenaamista-tunnin ruokatauko-kolme tuntia ankaraa treenaamista. Jos tarkastellaan kumpaakin päivää yksitellen hieman lähemmin, näyttää aikataulu tältä:
Lauantaina saavuin paikalle n. klo 9.30, olin yksi ensimmäisistä, vaihdoin vaatteet (enpähän ole onnistunut hankkimaan hakamaa&gitä, joten verkkareissa ja t-paidassa sitten pompin), ja menin lämmittelemään/venyttelemään. Treenit alkoivat tavanomaisilla rituaaleilla, paitsi että nyt kumarrettavana oli oikein sensei, opettajaksemme oli Tukholmasta saapunut Rolf Radakovits, jodo 5. dan (arvot menevät 6. kyu -> 5. kyu ->...-> 1.kyu -> 1. dan -> 2. dan ->..., 1. dan vastaa noin suunnilleen mustaa vyötä jossain toisessa budolajissa, siihen sitten tulee daneja lisää kun kehittyy, sanotaan että 5. tai 6. dan alkaa merkitä sitä, että osaa jo jotain). Sitten Rolf pisti meitä treenaamaan kihoneita, perustekniikoita, sotai dosana, pariharjoituksina, läpi ensimmäisestä viimeiseen. Pariharjoituksissa toisella on on bokuto, puumiekka, ja toisella jo, tammipuinen keppi. Yleensä kokeneempi otta hyökkäävän miekkamiehen, uchidachin/tachin roolin, ja oppilas shidachin/shijon, puolustautuvan kepillähuitojan roolin. Sitten uchidachi tekee perustekniikkaan kuuluvan ennaltamäärätyn hyökkäyksen, ja shidachi torjuu/väistää sen ja tekee vastaliikkeen. Minä sain ensimmäisiksi kolmeksi tunniksi shidachin roolin, se olikin ihan kätevää, siinä oppi enemmän. Ruokatauon jälkeen jatkoimma samaa, mutta nyt päinvastaisin asein. Pääsi siinä miekkaa heiluttaessa taas kunnolla kendon makuun, ehtisipä sitäkin taas jatkaa. Toisen puoliskon lopussa teimme vielä pari ensimmäistä kataa (ennaltamäärättyjä pidempiä liikesarjoja, joiden oppiminen (yhteensä myöskin kaksitoista) on yksi jodon päämääriä), jokainen muutaman kerran sekä uchidachina että shidachina.
Sunnuntai alkoi tasan samalla tavalla kuin lauantai, lämmittelyillä ja alkurituaaleilla (niin se menee aina :P).
Sen jälkeen jatkoimme katojen harjoittelua, me aloittelijat opimme vielä yhden, ja teimme sitten kolmea oppimaamme aina vain uudestaan ja uudestaan (molemmissa rooleissa). Edistyneemmät jatkoivat vielä kehittyneempien katojen parissa. Yhdessä vaiheessa seurasi vielä kahdennentoista katan demonstraatio. Se koostuu yhteensä kuudestatoista tekniikasta ja kaikkien askeleiden, iskujen yms. täydellinen muistaminen tuotti meidänkin kokeneimmille, eli rolfille (5. dan) ja Askolle (2. dan) välillä hankaluuksia. Hienon näköistä kyllä oli, ja jos saan keneltäkään kataa kuvanneelta joitain heidän kuvistaan, voin laittaa niitä näytille. Tauon jälkeen seurasi yllätys: graduoinninharjoittelua meille paikallaoleville peruskurssilaisille, sekä yhdelle edistyneemmälle. Viimeinen tunti nimittäin kulutettaisiin graduointien parissa (me aloittelijat koettaisimme 6. kyuta ja yksi pidemmällä oleva 4. kyuta). Toki iski sopiva paniikki, ja harjoittelut olivat välillä aika kaoottisia. Lopulta graduinnit kuitenkin hurahtivat ohi tuosta vain, enkä muista oikeastaan muuta kuin että meinasin yhdessä Gyakutetsukissa pudottaa keppini, kun se ei käsien hikoamisen takia meinannut liikkua ja nykäisin sitten kovempaa, sekä sen, että kaikkien demottavien tekniikoin ollessa jo suoritettuja, viimeisen maware migin, käännöksen oikean kautta, koittaessa, sain täydellisen blackoutin, enkä ensin tajunnut yhtään mitä piti tehdä, sitten meinasin kääntyä vasemman kautta, ja sitten lopulta jotenkin tumpeloin oikein päin oikean kautta. Huh, hirveäksi mokaksi kuvittelin sitä, mutta eipä mitään kaikki läpi, ja olimme kuulemma oppineet paljon leirin aikana. Sietäisikin, tuntuu luihin ja ytimiin asti, sellainen seisoskelun (jodossa seistään paljon paikoillaan mm. tekniikoiden välissä, alussa ja lopussa). 6. kyun Graduoinnissa vaadittiin vain ensimmäisten kuuden kihonin taitaminen tandoku dosaina, eli yksilöharjoituksina, eli paljon helpompia asioita, kuin mitä olimme suurimman osan aikaa harjoitelleet, eikä se siis lopuksi ollutkaan mikään vaikea juttu.
Leirin lopuksi keskustelimme vielä tulevista treeneistä ja mahdollisista kesän leireistä. Hyvältä näyttää.
Sitten suuntasin keskustaa, tapasin siellä äitini. Menimme yhdessä katsomaan Million Dollar Babyn, joka olikin aivan katsomisen arvoinen nähtävyys, varsinkin kun äiti maksoi liput.
Siitä ja miekka-/keppivillityksestäni joku toinen päivä lisää.
(muuten, Ichi kotai! on komento kaikille vaihtaa puolia (ei aseita, vain puolia, kun pariharjoituksessa on menty harjoitusalueen päästä päähän), Gyakute-ni-kamae on komento asettua käänteiseen varoasentoon, Gyakute-uchi-yoi on komento valmistautua käänteisessä yläkäden asennossa suoritettuun iskuun ja Hajime on käsky aloittaa harjoitus)

Linkit:
http://maps.google.com/
-tuolta oikeasta yläkulmasta "satellite"
niin pääsee satelliittikuvaan maailmasta, joka tosin näyttää suurimmilla tarkkuuksilla vain yhdysvaltoja, mutta siellä pääsee suurempien kaupunkien kohdalla hyvinkin suuriin tarkkuuksiin.
http://worldwind.arc.nasa.gov/
-tuolta saa ladattua nasan satelliittkarttaiohjelman, joka näyttää muuta maailmaa tarkemmin kuin googlen satelliittikartta, ja USA:takin osittain jopa tarkemmin.
Vaatii vain paljon tilaa, vajaat 200 megatavua itse ohjelma, ja vaatii vähintään yhden gigatavun cachea (väliaikaismuistia kovalevyllä - mitä enemmän, sitä paremmin ja tarkemmin ohjelma toimii).

Kuuntelo:
Freiburger Spielleyt - Pilgerwege
-keskiaikamusiikkia, sanoitukset käsittelevät pyhiinvaellusreittiä saksasta Santiago de Compostelaan

sum'ri

Huomenta

Da ich heutzutage entweder
a) kaum Zeit habe,
b) körperlich und geistig so erschöpft bin,
oder c) einfach keine lust habe,
hat es seit einiger Zeit keine Einträge gegeben.
Auch jetzt sitz ich in der Schule beim Pförtnerdienst, und muss gleich aufhören, da der andere Zivi wohl bald kommt.
Um trotzdem alle auf dem letzten Stand aller Dinge Stephu zu halten, hab ich mich entschlossen eine kurze zusammenfassung meiner letzten Abenteuer hier zur Schau zu stellen. :P

Am Anfang waren Werktage. Sie waren langweilig.
Dann kam Freitag. Es war langweilig. Am Abend war an der Schule eine Disco der Zehntklässler. Sie war langweilig. Doch die Propheten Roope, Jarkko und Joonas, hatten eine Vision. Sie zeigten dem Volke durch Dröhnen, Kreischen, Hämmerei und Gesang dieses Wunder. Da war viel Freude und Jubel.
In der zehnten Stunde des Abends sandte der Befehlshaber wort: Es solle aufgeräumt werden in der ganzen Schule, dass alles seinen Platz wieder fände.
's klappte nich so richtig mit dem säubern des Bodens, und schön schön, am Montagnachmittag war ich dran mit dem Wischen, das war ein Geschwitze. Bis nächsten Mal solln die gefälligst lernen, wie man Boden putzt. >:(
Naja, nach der Disco traf ich noch meine Mutter, die mit kolleginnen und sonstigen freundinnen Essen (und manche natürligtvis auch Trinken) war. War ganz lustig.
Am Samstag ziemlich früh Proben, erst haben wir viel gelernt, aber dann klappte nichts mehr -wir waren alle ziemlich müde.
Dann die Leut nach Hause gebracht, blah, und Auto maulte wieder rum. :P
Abend (mit Bus) in die Stadt, schrecklicher Nebel in Helsinki.
Jaakkos & Hamids Geburtstagparty in Turkoosi, viele Leute, bekannte und unbekannte, leider Auto in Veikkola -kaum Bier für mich erlaubt.
Sonntag wieder zu früh auf, Frühstück machen, und mit Mamas Auto nach Kamppi -Japan-Tag bei Annantalo. War interessant, viel zu sehen, aber leider auch viele, die sehen wollten. So kam ich nirgendswo rein, wo ich ursprünglich geplant hatte, rein zu gehen. Eine Lesung über das Japanische Schwert und dessen Zusammenhang mit dem japanischen Geist/der japanischen Kultur oder irgendsoetwas :P
und eine vorführung der Tenshin Shoden Katori Shinto Ryu, einer alten Budo-Schule, in der sie auch Samurai-rüstungen benutzten.
Mit mir wurden zerdrückt: Torsti und Martin, später noch Hanna H.
Hat letztendlich Spaß gemacht und ich hab mir ein Buch über fremde Einflüsse in der japanischen Kultur gekauft (so ungefähr). Ein anderes Mal mehr dazu.
Am montag war Abiball, aber auch dazu irgendein anderes Mal mehr.
Ciao.

http://www.google.com

Hört mal:
Mr. Bungle - Disco Volante
"Interessant"

takatatakata

Yay.
I wanted to post an entry at work today, but somehow I got interrupted, without being able to complete or save my text afterwards, and I'm somewhat at a loss as to what I was going to write about. Wouldn't have been anything short of amazing, I'm sure. :P
Well, one oughtn't be getting inspirations all the time, as it would surely drive one mad in no time (although in my case that might just be good news), so enjoy your sanity while it lasts and be content with this boring piece of word juggling.

Well, OK, I did get another enlightenment today, but it was of more physical nature - as I was playing around on my drum set about an hour ago, I suddenly realized I could at long last play beats incorporating continuous and even double pedal (fo' my bass drum) "action" - at least playing 16th notes evenly or incorporating fills of 32nd notes, and also continuous 16th note triplets (which is VERY exhausting). Otherwise it was boring, I couldn't get much groove going tonight and the window of my training room (our guestroom - in an external building it shares with our "workshop" - nowadays it's Torsti's bedroom) somehow managed to be in the way of my left elbow all the time - probably my set has been accidentally moved towards the wall while we were cleaning up on sunday after our last rehearsal with the band.
The rehearsal was very much fun, although Joona the jerk still couldn't come (OK, this time it was Stefan's fault, because he had been lazy informing anybody except me about when we were going to hold the rehearsal. :P).
Most of the time we tried to learn Stefan's new song, which sounds very interesting, but we also managed to record an early version of our cover of the In Extremo -version of the french/provencal folk song Ai vis lo lop. The microphone we used for recording was our vocals mike (having no stand for it we had to put it on a shelf for recording, during rehearsals one of us (manuel) would hold it, but that would have put the mike too near his singing now) and the recording equipment consisted of our lap top, the only recording program on it being windows sound recorder (our other pc would have had better brograms, but it isn't portable and we're currently having problems with our home network (i.e. it doesn't work) so moving large amounts of data from one machine to the other would have required far too much effort, considering the facts - that we only had rehearsed the song for one and a half evenings before the recording and that our mike was of quite poor quality, at least for recording purposes) so the sound quality was very poor (especially for the electric guitar - you can barely hear it) and our twenty-odd (or maybe even less) times playing the song made sure the quality of the music was even poorer. But we had fun, and that's the most important part. And the recording does hint at quality hiding underneath the crap - you'll be hearing about us sometime soon! :D
Oh yeah, right now we're thinking about calling ourselves King Eats King, it's somewhat of an inside joke, but it's a nice name, is it not? - What do you people think?

Link:
http://www.isoosormus.net
:P

enpee:
Massive Attack - Risingson
-trip hop at it's rockiest - you should definitely check this out if electronica, beats or rapped vocals (makes this sound bad, does it? give it a chance, it's nothing like your standard mtv or gangsta rap) don't trigger allergic reactions in you