Readit

Mainostelen tällä kertaa paria kirjaa.
Numero yksi on eilen lukemani Neil Gaimanin "lastenkirja" Coraline.
Se kertoo tarinan pikkutytöstä nimeltä Coraline, joka on perheensä kanssa muuttanut vanhaan taloon. Niin, Coraline tosiaan löytää vanhasta talosta sisäänkäynnin johonkin toiseen maailmaan, arvasitte oikein. Tällä kertaa sellainen löytyy ihan vain lukitun oven takaa (ensin sieltä löytyy vain tiilimuuri, mutta ketä nyt sellainen estää?). Toisessa maailmassa, samanlaisessa talossa asuvat Coralinen toinen äiti ja toinen isä, joilta saa paremmat leikkikalut ja parempaa ruokaa kuin Coralinen oikeilta vanhemmilta, ja nämä uudet vanhemmat huomioivat Coralinen koko ajan, toisin kuin Coralinen kiireiset oikeat vanhemmat... Mutta toki on olemassa mutta, sen tajuaa Coraline itsekin... Niin, lukemaan siitä. :P
Toinen kirja on myös "lastenkirja", Terry Pratchettin Amazing Maurice and His Educated Rodents, joka kertoo puhuvasta kissasta Mauricesta, joka kiertelee maaseudeun pikkukylissä tyhmän näköisen pillipiiparipojan ja puhuvien rottien lauman kanssa. Voittekin ehkä arvata millaisella (Mauricen suunnittelemalla ja pojan ja rottien toteuttamalla) juonella he keräävät näistä kylistä rahaa. Saapuessaan Bad Blintzin pikkukaupunkiin saavat he kaikki kuitenkin huomata, ettei sieltä ehkä irtoakaan helppoa rahaa. Oikeastaan vauraan näköisessä kylässä vallitsee lähes nälänhätä ja ansojen ja myrkkyjen määrästä päätellen siellä vihataan rottia oikein toden teolla, mutta tutkiessaan kaupungin tunneleita ja kellareita rotat huomaavat, että jotain muutakin on perustavanlaatuisesti vialla.
Kirja sijoittuu Pratchettin suosittuun Discworld-maailmaan, ja vaikka viittauksia vanhemmille lukijoille kirjoitettujen Discworld-kirjojen paikkoihin tai tapahtumiin ei juuri ole, on tunnelma usein kuitenkin hyvin Discworldmaisen älyttömällä ja kuitenkin älykkäällä tavalla hauska ja näkökulmaa myös omaan maailmaamme löytyy.
Sanoin että tunnelma on hauska vain usein (toisin kuin Discworld-kirjoissa yleensä, jotka saattavat olla aikamoista ilotulitusta), koska ensinnäkin tämä on tosiaan Discworld-kirjaksi aika vakava (hassua sinänsä, tämähän on suunnattu myös nuoremmalle yleisölle kuin Pratchettin kirjat yleensä), ja toisekseen, koska kummassakin kirjassa on mukana pelottavia elementtejä, ja mielestäni hyvin toimivia sellaisia, sellaisia joista pienenä olisin voinut saada painajaisia.
Kuitenkin suosittelen näitä kirjoja niin lapsille, lastenmielisille, nuorille, kuin tarpeeksi rohkeille aikuisillekin, joita ei pelota mahdollisuus ihastua tällaisiin "höpsöihin satuihin". Jotka siis eivät ole lainkaan höpsöjä.

Linkki:
http://www.circlemakers.org/

Sielua viiltää:
Alan Stivell - Ys
-Stivell on varmasti yksi tärkeimpiä kelttimusiikin tunnetuksi tekijöitä, ollen varmasti myös yksi monipuolisimpia, hänen arsenaaliinsa kuuluvat niin perinteiset kuin modernimmat kappaleet perinteisellä ja/tai modernilla instrumentaatiolla ja tulkinnalla. Levyjäkin mieheltä löytyy vastaavasti, albumeita (studio/live) yli 25, päälle vielä kokoelmat yms. härpäkkeet.
Kunnioitettavat ovat paperilla meriitit, mutta musiikki ehdottomasti todistaa ne ansaituiksi. Tämä kappale on instrumentaali, jossa meren äänet ja huilu säestävät stivellin taidokasta bretoniharpun soittoa. On se jännää, miten kelttimusiikkissa on niin voimakkasti mukana joku yksinäisyyden tai kaipuun vire. Ihanaa.
Nykyajan ensimmäisen bretoniharpun muuten rakensi vanhojen kuvien ja brittein saarten vastaavien instrumenttien pohjalta Alan Stivellin isä, tästä poika saikin innostuksensa harpun soittoon.

Direktoralbier

Lasst uns offen sein gen himmlische Affekte mit rotgefärbten Antennen, denn das Blut, das Blut singt, singt das Blut, singt es laut, blau ist nur der Himmel, ohne Leben - ohne Blut... Ohne Leben, ohne Blut, und doch nicht leer, nein, Systeme, Systeme, doch ist nicht alles unter der Erde und unter der Sonne ein System, zwei Systeme, alles Systeme? Stehenbleiben! Ja, SIE, ich meine SIE! Stehenbleiben! Jetzt, nicht morgen, der Morgen ist dann schon verloren, keine Zeit der Zeit lassen, doch dem Leben - ja, das Leben nimmt sich unverschämt viel Zeit. Ob ich es je sehen werde?
-Fragen sie! Hah! Sie mit ihrem Malz und Schmalz! Brot ist doch nicht Jedermannssache, und dann lässt mans einfach in Wasser zerfließen un kippts runter und runter und ab wie nichs, und noch mehr wasser geht verloren, oh ja, und hört ihr nicht das hämmern? Wer ist es, der zu dieser Stund klopft, zu dieser nicht so bunten Stunde, wo doch jeder anständige Mensch nicht steht sondern schläft - ja ja, der Teufel sagen die Einen, aber nein nein, nein nein, das die Andern, das ist das Ich das unterm Es (essen, Essen essen, trinken, Trinken trinken, aber vor allem) verdorbenvergraben. Ach so so, das Wasser wars, bzw. das Wasser wars das es nicht war, d.h. das Wasser das gegangen ist und so nicht da war, das Wars, das ist wahr, waHrscheinlich, so die Wahrscheinlichisten.
Mit Laserstrahlen und Kreuzen gegen nicht-ganz-Fliegen?
Nein, die Schule.
...
Ja, DIE Schule.
Das arme alte Herz.

Link:
http://www.somethingpositive.net

Song:
Devin Townsend - Night
(this is a canadian genius at work)

Holahola. Tässä teille tylsääkin tylsempää:
Niin, mainitsinpa taannoin valvoneeni. Se siis tapahtui lähinnä ihmiskunnan muinaisuutta eri tieteenalojen asiaa valaisevien artikkeleiden välityksellä tutkiessa (molemmat vanhempanihan ovat arkeologeja joten jonkinlainen kiinnostus historiaa kohtaan lienee jo geeneissäkin, ja historiaa/esihistoriaa tarkastelen vähintäänkin silloin tällöin). Uusin kiinnostuksen kohteeni on olut historiallinen kielitiede. Internet on suuresti avuksi tämän tyyppisessä toiminnassa, vaikka toki löytyy varmaan enemmän täyttä soopaa, ristiriitaista tietoa, tarkastamatonta tietoa ja muuta luotettavuudeltaan epäilyttävää materiaalia kuin täysin asiallista asiaa. Pidän itseäni kuitenkin suhteellisen kykenevänä erottamaan selvimmät virheellisyydet, ainakin perehdyttyäni asioihin hieman, ja onhan sitä täällä kotonakin kävelevä historiankirja, plus monia tavallisia paikallaan pysyviä, joista voi hakea apua vaikeissa tilanteissa :P. Lähteet yms. tarkastan toki aina kun mahdollista, ja etsin mahdollisuuksien mukaan tietoja artikkelien kirjoittajista ja kunkin aiheen eksperteistä. Sillä tavoin sitten koitan aseistautua harrastelijahistorioitsija-lingvisti-antropologi-arkeologin koluttaviksi tarjoutuville loputtomille erämaille.
Suosikkinikorpeani on viime aikoina ollut vapaan internet-tietosanakirja Wikipedian loputon linkkiviidakko. Alkuaikoina wikistä ei vielä kovin paljoa löytänyt ja artikkeleiden laatukin saattoi olla mitä tahansa. Viime aikoina siitä on kuitenkin tullut aivan käsittämättömän kattava ja myöskin todella asiantunteva, olenkin usein jäänyt ihmettelemään, että kuka tämän kaiken oikein ehtii kirjoittamaan, palkatta (niin, wikiin siis voi kuka tahansa koittaa saada omia näkemyksiään jostain asiasta julkaistuksi, eli jos löydätte sieltä jutun josta huomaatte tietävänne vielä enemmän kuin artikkelin kirjoittaja, niin lähettäkää toki korjaukset/lisäykset sinne).
Noh, koska tekstistä tuli jo näin lyhyessä ajassa näin kuiva ja pitkä, jätän asian sikseen, enkä kiusaakaan ketään kielitieteellä. Tällä kertaa. Mutta wikipediaan siitä, sieltä löytää tietoa lähes mistä tahansa, ja jos ei löydä nyt, niin varmasti huomenna, ainakin jos itse kerrotte mitä puuttuu. Kuvitteellisista mytologioista (esim. H.P. Lovecraftin Cthulhu-myytti), Bändibiografioista (vaikkapa niinkin tuntematon porukka kuin They Might Be Giants) tai vaikka filosofisista suuntauksista (öö vaikkapa holismi) alkuperäiskansojen (esim. haidat prinssi Edwardin/kuningatar Charlotten saarilla British Columbiassa Kanadassa) tai lähiaikoina kuolleiden kielien (e.g. luoteiskaukaasialaisten kielien ryhmään kuuluva Ubykh) listauksiin ja kaikkea kuviteltavissa olevaa löytyy. Englanniksi löytyy eniten tietoa(yli 500000 artikkelia) mutta käännöstyötä tapahtuu koko ajan (saksa: yli 210000, japani: yli 105000), myös suomeksi (yli 17000 artikkelia) käännetään koko ajan juttuja. Kannattaa pitää mielessä, että wiki aloitti vasta vuonna 2001 (suomenkielininen 2002), että aikamoinen artikkeliryöppy sinne on tullut. Äh, löpinät sikseen,
tässä linkki:
http://wikipedia.org

Kuulemme:
The Dillinger Escape Plan - Hollywood Squares
-rajua "mathcorea" elikkä tämmöistä hard/grindcorea jazzinterludeilla ja -tahtilajeilla varustettuna tämä bändi. sanotaan, että DEP päättäisi kappaleidensa osien tahtilajit noppaa heittämällä, ja siltä kyllä välillä kieltämättä kuullostaa. mutta kannatta rajuudesta ja ajoittaisesta pelkältä melulta kuulostavuudesta huolimatta tutustua, jätkät todella osaavat hommansa, ja yllätyksiä piisaa sittenkin kun on hommaan jonkin verran jo tutustunut.
vaikka siis eihän tämä kenelle tahansa ole mitään... pitää omata se älytön mielipide, että täysi melukin voi olla musikaalista, jos se vain on oikeanlaista melua, ja että lauluääni se on keuhkotautisellakin, eikä antaa musiikin poukkoilun tahtilajista ja temposta toiseen häiritä itseään.
tämä biisi siksi että se sattui juuri soimaan ja siksi että se oli kova livenä viime kesänä provinssissa (oli kyllä näkemisen arvoinen liveakti, tyypit riehuivat tuulispäinä, hyppien parimetrisiltä vahvistinpinoiltaan jne. mutta yhteissoittoa vaan ei saatu horjumaan, ja jokainen nuotti loksahti silti tasan paikoilleen).

Elämää

Oikeastaan piti kirjoittaa mukava selostus siitä miksi valvoin viime yönä kuuteen asti aamulla ja mitä opin niin tekemällä, mutta koska siitä tulisi pitkä juttu kunnolla kerrottuna, ja nyt pitäisi mennä nukkumaan, jätän sen huomiseksi, lyhyesti kuitenkin: luin siis noin klo. 17.00:sta eilen klo 05.30 tänään asti historiaa, arkeologiaa, antropologiaa ja etenkin kielitiedettä käsitteleviä artikkeleita kirjoista ja netistä, lähinnä Wikipediasta. Se on addiktiivista. Huomenna siis sitten lisää asiasta, bwahaha.

Ajatelkaa rauhassa "Miksi se nyt erikseen tuon kertoo." Se oli vain anteeksipyyntö siitä, etten eilen ilahduttanut teitä höpinöilläni. Olin kertakaikkiaan niin lingvistiikan lumoissa, etten muistanut.
Tämän päivän lyhyt aihe on nimittäin kuitenkin toinen, Alejandro Amenábarin elokuvan Mar Adentro (Meri sisälläni) ylistys. Kävimme tänään Martinin ja Ollen kanssa katsomassa sen Tennispalatsi 13:ssa klo. 20.15 alkaneessa näytöksessä. Olin positiivisin odotuksin liikkeellä, enkä totisesti joutunut pettymään. Elokuva siis kertoo neliraajahalvaantuneesta Ramón Sampedrosta, (lahjakkaasta) pöytälaatikkokirjailijasta, joka on elänyt yli puolet elämästään sängyssä perheensä avusta täysin riippuvaisena. Hän tahtoisi kuolla, pitäen olotilaansa nöyryyttävänä ja kokien menettäneensä elämästään kaiken arvokkuuden, kituen ilman muuta tulevaisuutta kuin olla perheensä riesana päivän kohokohtana kääntäminen toiselle kyljelle (kärjistän:), ja joka tapauksessahan lopulta, kuten kaikkia, kuolema odottaa tien päässä, oli se aiemmin autettuna tai myöhemmin ihan luonnostaan. Monet hänen lähipiirissään ymmärtävät hänen toivomuksensa ja kunnioittavat sitä, mutta yhteiskunta ja lainsäädäntö eivät hyväksy armomurhaa eikä Ramón pysty ede päättämään päiviään oman kätensä kautta.
Ohjelmassa siis hieman lakitaistelua ja enemmän ihmissuhteita, filosofiaa, hienoja maisemia ja taitavasti tehtyä elokuvaa. Elokuva teemoina pyörii nykyaikana (ja aina) tärkeitä kysymyksiä elämästä, kuolemasta, vapaudesta, vastuusta, tahdosta, rakkaudesta ja materiaalisuudesta/hengellisyydestä, ja oli oma kanta armomurhaan tai itsemurhaan mikä tahansa, kannattaa elokuva todellakin käydä katsomassa. Vaikka aihe on vakava ja elokuvan asetelma surullinen, on elokuvassa kuitenkin paljon elämäniloa, eikä teatterista tarvitse kävellä masentuneena ulos, ennemminkin pohdiskelevana. Olipa elokuvassa muutama kohta joissa melkein naurahti ääneen, eikä edes kohtausten paikoittainen voimakas tunteellisuus häirinnyt ainakaan minua, päinvastoin -vaikka aiheen tosiasiat kannattaa kohdata myös vankalta järkipohjalta, ei tällaisia asioita voi käsitellä tunteettomasti. Loppuun minä näyttelemistä huonosti arvioimaan pystyvänä (yleensä pidän kaikkea edes hieman yli keskivertoa näyttelemistä jo täysin riittävän aitona itselleni) joudun toteamaan, että koko kaarti hoiti hommansa hienosti (erityismaininta pienen huumoriroolin vetäneelle halvaantuneen papin apupojalle, jonka ihmetyksen ilmeet tämän välittäessä viestejä Ramónin ja papin välillä olivat oikein hassuja).
Niin, tästäkin Amenábar saa ylistystä: hän säveltää itse elokuviinsa musiikin, ja kyllä sekin puoli toimi, vaikkei niin paljoa muistissa olekaan, että tietäisin onko musiikki kulutuksen kestävää myös ilman elokuvaa.
Menkää katsomaan!

Elokuvateemalinkki:
http://www.imdb.com

Ken huutaa Barbielle:
...and You Will Know Us by the Trail of Dead - Worlds Apart
Tällä kertaa kokonainen levy kehuttavana, ja millainen levy...!
Paha taas muuta sanoa kuin että tätä voisi melkein kutsua indie-rock-oopperaksi, minulle tulee siitä mieleen aina ensimmäinen tunnettu rock-ooppera, The Who:n Tommy, joka on suurelta osin loistava eikä loppukaan kehnoa ole, mutta Worlds Apart on melkein parempi.

ZZZ...

Ho ho ho!

Oijoi mikä kamala päivä, lähinnä positiivisessa mielessä.
Aamulla kiireistä siivoamista ja puhelimenpirinää suihkussa.. mitä ihmettä?
Ai niin, bänditreenit ehkä jos onnistuu. Ja kyllähän se siitä, hain Manuelin (Lopez) ja Stefanin meille, Joona kun ei päässyt, tai siis se olis joutunut saman tien taas lähtemään ties mitä sukuloimaan. Lainasi sentään bassoaan, vaikkei me sitä paljoa sitten tarvittukaan, torsti soitteli jotain vaikeeta bassolinjaa etanatempolla ja stefan släppäili kovaa kun yritin kuunnella biisin jotain kohtaa. Nojoo, treenit kuitenkin tuli, ja täytyy kyllä sanoa, että oli parhaat tähän mennessä. Tahkottiin koko aika vain yhtä biisiä, In Extremon Ai Vis Lo Lopia, mutta sehän rokkaa, ja rupesipahan sujumaankin jonkun verran, niin että lopulta mekin rokattiin kaikki maanrakoon. Manuelkaan ei ollut tyhjänpanttina biisin aikana, vaan lauloi Stefanin mukana. Ja soittelihan se rumpuja aina kun en siinä itse jumittanut, vaikkei se siinä biisissä kuitenkaan viitsinyt koittaa soittaa, enkä siis sitten päässyt kunnolla keuhkoamaan muinaisranskaa :(. Soiteltiin kyllä ilman korvatulppia, koska Stefanin 'Rauschpfeife', sellanen keskiaikapilli jolla on ruma, mutta ah niin kaunis säkkipillityylinen saundi, ei ilman mikrofonia pärjäisi täysimittaiselle rokki-instrumentaatiolle. Vähän soi välillä korvissa, kun oikein innostuttiin mutta taidetta ei joidenkin väittämien mukaan voi syntyä ilman kärsimystä :).

Siitä sitten lähdettiin (Torstikin lähti mukaan yleisenä hengaajana) ruuan ja viimeisten pikatreenausten jälkeen viemään Stefania ja Manuelia kotiin (Stefan oli lähdössä johonkin yömessuun tms.), mutta Manuel sitten päätti että haluaakin mennä Tuulalle bileisiin. Sinne siis, Torstin kanssa jäätiin kanssa, koska Manuelin olisi muuten ollut vaikeampi päästä kotiin. No, nämä bileet koostuivat siis Alien 3:n katsomisesta, olipa viihdyttävää kun veri ja suoliterot lenteli. Koska kaikkia ramaisi siinä vaiheessa jo sen verran, ettei oikein sohvalta jaksanut nousta, piti jumittua vielä Urban Legendsinkin ajaksi, toivottavasti edes amerikkalainenkaan nuoriso ei ole oikeasti niin avutonta porukkaa. Sitten Aleksi, Tuukka ja Manuel kotiin ja Nora (Fritzsche) Tuukalle. Maailmanmatkaajasankariveljesten loistelias kotiinpaluu saattoi sitten olla vaarassa kuskina toimivan vanhemman puoliskon äärettömän väsymyksen takia, mutta joku ihme toimitti meidät sitten kuitenkin perille.
Oli kuitenkin pakko ängetä tännekin vielä, väsyneenähän se runosuoni pulppuaa, pohjasakkaa ainakin. No hyviä öitä, koitan tästä vielä ehtiä nukkumaan ennen kuin elämästäni katoaa yht'äkkiä tunti. Vaikkei kyllä olisi ensimmäinen kerta kun koneella istuessa huomaa että on kulunut tunti siitä kun viimeksi katsoi kelloa eikä ole saanut siinä ajassa aikaiseksi yhtään mitään.

Aamun linkki:
http://www.bbc.co.uk/dna/h2g2

Kertomuksia:
Pink Floyd - Shine On You Crazy Diamond
-ei sitä voi sanoin kuvata... tai Katsi sanoi aika osuvasti viime kesänä kun ajettiin sen ja Tuomaksen kanssa Provinssirockista Hailuotoa kohti joskus keskellä yötä: "Stefu, jos sä nyt ajaisit jonkun jyrkänteen yli ja me kaikki kuoltais, niin mua ei haittais yhtään, koska se sopis tähän musaan niin täydellisesti" ...eli siis oikealla hetkellä niin kaunista että siihen/sen vuoksi voisi/kuuluisi kuolla ...ja autossahan toi mulla lähinnä pyörii, mwahahahaa.

Ja sitten hyvät aamuyöt!

First went to see Foremost

Evening

Feels nice having a way to unleash avalanches of crap upon unsuspecting nothingness, at last.
Well, OK, in case anyone comes around, maybe even somebody who does not know me:
I probably won't be posting in english most of the time, 'cause I'll post in any language i feel like at the time, and I suspect I'm mostly going to feel like posting in finnish, it being such a superior language and all. Sorry for that, but nobody's forcing you to read, and anyway, most of my readers, if there are ever going to be any, will be my friends, most of whom understand finnish.
Yay, that's it for introductory blah blah.

So what have I got for you today? The magnificent idea for a musical experiment of combining singing the rhytmic syllables (ta-ki-ta, ta-ka-di-mi etc.) of the indian (the country) rhytmic system of the thalam instead of drums/percussion and Joonas Juvakoski playing his teeth as soloist for some songs of our band project. I can already hear the masses cheering.

Well, what else? I should be cleaning my room right now, we're going to have some heavy rehearsing in front of us tomorrow with the band (yeah, right) and I just can't leave such a mess hanging around over easter, can I? We'll see who's tougher at staring the other down, I or the dust monster crawling out from under my bed...

And oh yeah, I'll try to get you a new link for every post, but today you'll get two (I suspect I won't be explaining the links I post most of the time, so just try them out if ya dare :P):
http://www.music-map.com
http://www.gnoosic.com

And lastly I'll keep you updated on the IMPORTANT things happening at the time of writing...
Who's talking now: Kuha. - Kalifi myy mustaa valoa
-nice&interesting punky quite new prog from Helsinki